Terveys

Chihuahua on varsin terve ja pitkäikäinen koirarotu. Rotumääritelmä on konstailematon, pyrkimyksenä jalostaa pieni, terverakenteinen, reipas ja älykäs koira. Rodussa esiintyvät terveysongelmat ovat toistaiseksi pysyneet enemmän yksilöongelmina kuin koko rodun elinkelpoisuutta uhkaavina, laajasti perimässä levinneinä sairauksina.

Jotta chihuahuapentueen saa rekisteröityä Suomen Kennelliiton rekisteriin, tulee pentueen vanhempien täyttää tietyt vaatimukset terveyden osalta. Vuodesta 2018 alkaen jalostukseen käytettävät koirat tulee polvitarkaskuksen lisäksi tarkastaa virallisesti eläinlääkärin toimesta myös silmien ja sydämen osalta. Tarkemmat tiedot löytyvät PEVISA-ohjelmasta.

Patellaluksaatio

Chihuahualla esiintyy perinnöllistä polvilumpion sijoiltaan menoa, patellaluksaatiota. Sairaus jaetaan vaivan vakavuuden mukaan neljään eri asteeseen. Lieväasteinen patellaluksaatio ei haittaa koiran elämää; koira jättää silloin tällöin askeleita väliin. Vakavampiasteiset luksaatiot saattavat aiheuttaa kipua ja liikkumisvaikeutta ja voivat vaatia leikkaushoitoa.

Polvilumpion paikaltaan luiskahtamista aiheuttavat useat erilaiset rakenteelliset viat, kuten matalat telaurat sääriluussa sekä reisi- ja sääriluun kaarevuus (“länkisääret”). Patellaluksaatio todetaan eläinlääkärin tekemässä kliinisessä tutkimuksessa. Virallinen lausunto voidaan antaa yli vuodenikäiselle, tunnistusmerkitylle koiralle.

Chihuahua ry on liittynyt Suomen Kennelliiton PEVISA:an (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma), joka edellyttää polvien virallista tutkimista jokaiselta jalostukseen käytetyltä chihuahualta. Chihuahua ry:n oman jalostusohjeen mukaan jalostukseen käytetään tutkittuja, terveitä koiria, mutta perustelluista syistä voidaan jalostukseen käyttää yksilöä, jonka patellaluksaatioaste on enintään kaksi edellyttäen, että toinen osapuoli on tervepolvinen.

PEVISA:an liittymisen jälkeen on vuosittain tutkittu keskimäärin sadasta kahteensataan koiraa. Polvilumpion luksaatiota on todettu keskimäärin 20 %:lla tutkituista koirista. Vakavia 3. ja 4. asteen patellaluksaatioita löytyi keskimäärin 3 %:lla tutkituista koirista (vähimmillään 0% ja enimmillään 6,7 %:lla vuodessa). Kaiken kaikkiaan voidaan siis sanoa, että tilanne on rodussamme varsin hyvä.

Kennelliiton 1.1.2019  alkaen voimaantulleissa luusto- ja niveltutkimusohjeissa todetaan, että lonkka- tai kyynärniveldysplasian tai  polvilumpioluksaation takia operoitu koira saa kyseisen nivelen kohdalle ”operoitu” merkinnän. Merkintä operoitu huomioidaan lonkkien ja kyynärnivelten osalta indeksilaskennassa huonoimman luokan mukaisena tuloksena ja rinnastetaan jalostuskäytössä siihen. Myös patellaluksaation vuoksi operoidun koiran kohdalla asia huomioidaan jalostuskäytössä asteikon huonoimpana tuloksena. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tällaisia koiria ei Koirarekisteriohjeen mukaan saa käyttää jalostukseen.

Silmäsairaudet

Vanhoilla koirilla on todettu yleisesti harmaakaihia. Perinnöllistä kaihia (HC) ei ole rodullamme kuvattu, mutta koska löydökset ovat olleet varsin yhteneviä HC-löydösten kanssa, ei perinnöllisen kaihin mahdollisuutta voi sulkea pois. Kaihi näyttää chihuahualla kuitenkin kehittyvän varsin myöhäisellä iällä ja etenevän hitaasti, eikä näin ollen aiheuta suurta haittaa koiralle.

PRA:ta on esiintynyt chihuahuoissa yksittäistapauksina. Roduilla löytyy myös jonkin verran ylimääräisiä ripsiä silmäluomista (distichiasis, caruncular trichiasis).

Sydänsairaudet

Synnynnäisiä sydänvikoja on esiintynyt yksittäistapauksina. Sydämen rappeutumissairaudet vaikuttavat olevan suurempi ongelma. Sivuääniä löytyy vanhemmilla koirilla ja Chihuahua ry suosittelee varsinkin yli 6-vuotiaiden koirien säännöllistä sydänkuuntelua.

Epilepsia

Epilepsialla tarkoitetaan aivojen sähköisen toiminnan häiriönä joka ilmenee säännöllisesti toistuvina kouristuskohtauksina. Aito (= primaari, idiopaattinen) epilepsiaa sairastava koira on kohtausten välillä täysin terve.

Epilepsiaa on todettu monilla koiraroduilla ja joillakin se on osoittautunut autosomaalisti resessiivisesti periytyväksi. Chihuahuoiden epilepsian periytymismekanismi ei ole tiedossa. Epilepsiaa sairastavaa koira ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä.

Muut neurologiset sairaudet

Muita chihuahuakannassa esiintyviä neurologisia sairauksia ovat mm. granulomatoosi meningoenkefaliitti (GME), vesipäisyys ja syringomyelia.

Eläinlääkäri Ann-Mariam Kiviranta on tehnyt tutkimuksen syringomyelian esiintymisestä chihuahuoilla. Tutkimuksen tulokset on julkaistu vuonna 2017. Tutkimus on luettavissa englanniksi ja suomeksi.

Hammaskivi

Ientulehdusta aiheuttaa plakki eli hampaan pinnalle kertyvä bakteerimassa, joka kovettuessaan muodostuu hammaskiveksi. Hammaskivi haittaa etenkin pieniä koirarotuja. Ientulehduksen oireita ovat koiran pahanhajuinen hengitys, ikenien punoitus, vaikeudet ruoan tai luiden pureskelussa sekä joskus myös suun raapiminen ja huulitulehdukset. Ientulehdus voi johtaa hampaiden heilumiseen ja loputa irtoamiseen, joten säännöllinen hammashoito on ensisijaisen tärkeää eritoten koirilla, joille hammaskiveä tuppaa kertymään.
Hammaskiven muodostumista voidaan ehkäistä muutamilla toimenpiteillä. Tehokkain tapa plakin poistamiseen on säännöllinen hampaidenharjaus. Pentu kannattaa totuttaa hampaiden harjaukseen heti pikkupentuna. Pennun hampaita voi harjata aluksi sormiharjalla tai kietomalla sormen ympärille sideharsoa, jolla hampaita pyyhitään varovasti sivusuunnassa. Kun koira kasvaa, voidaan käyttää joko vauvoille tarkoitettua pienikokoista hammasharjaa tai sähköhammasharjaa. Käytä myös koirille tarkoitettua hammastahnaa, jotta harjaaminen olisi koiralle miellyttävää.

Hampaiden harjauksen lisäksi mekaaninen kovan pureskelu voi auttaa. Rustoiset luut ovat tarkoitukseen sopivia.

Parodontiitti eli kiinnityskudostulehdus

Koirilla, etenkin pienikokoisilla roduilla esiintyy hyvin yleisesti parodontiittia eli kiinnityskudostulehdusta. Parodontiitti aiheuttaa hampaan kiinnityskudosten hajoamista ja sitä kautta syventyneitä ientaskuja, hampaan löystymistä, hampaan juurta ympäröivän leukaluun vetäytymistä, ja joskus myös ikenien vetäytymistä. Nämä muutokset ovat palautumattomia. Parodontiitti ylläpitää suun alueella kroonista tulehdusta, jonka seurauksena verenkierron mukana voi levitä bakteeriemboluksia (”bakteerikasoja”) muualle elimistöön kuten sydänläppiin tai munuaisiin. Pienikokoisilla koirilla alaleuan luukato voi parodontiitin seurauksena olla merkittävää ja aiheuttaa jopa leukaluun murtuman.

Tärkein keino ennaltaehkäistä ja hidastaa parodontiitin etenemistä on plakin (ja hammaskiven) määrän pitäminen mahdollisimman vähäisenä.