Tuomariesittelyt
Esittelyssä Dorthe Lind-Rasmussen, Tanska
Hi. I am Dorthe from Denmark. And I have the huge pleasure of having been invited to judge your speciality this year.
I have been in and around the dogworld my entire life. But not until I moved away from home at 20 did I get involved in pedigree dogs. And got my first chihuahua 19 years ago.
Besides from the chihuahua that has my heart I have been involved in breeds primarily in fci group 1 and 2.
6 years ago I was asked to be a judge and it was a natural step in my growing in the show world. Since then I have been approved for 16 breeds in group 9, 5 and 3.
As a judge I see one of my most important jobs to give the dogs as pleasant an experience as possible.
It is not natural for a dog to be placed up in the air on a table and we need to remember that.
I appriciate beautiful dogs, nice handling and good sportsmanship.
I look forward to judging your speciality and see some beautiful speciments of our beloved breed.
Käännös:
Hei. Olen Dorthe Tanskasta. Ja minulle on suuri ilo, että minut on kutsuttu arvostelemaan teidän erikoisnäyttelyynne tänä vuonna.
Olen ollut koiramaailmassa koko ikäni. Mutta vasta, kun muutin pois kotoa 20-vuotiaana, päädyin mukaan rotukoiriin. Ja sain ensimmäisen chihuahuani 19 vuotta sitten.
Sydämeni vieneen chihuahuan lisäksi olen ollut mukana pääasiassa FCI-ryhmien 1 ja 2 roduissa.
6 vuotta sitten minua pyydettiin tuomariksi, ja se oli luonnollinen askel kasvaessani näyttelymaailmassa. Sittemmin minut on hyväksytty 16 rodulle ryhmissä 9, 5 ja 3.
Tuomarina näen yhtenä tärkeimmistä tehtävistäni antaa koirille mahdollisimman miellyttävät kokemukset.
Ei ole luonnollista, että koira asetetaan ilmaan korkealle pöydälle, ja se meidän on muistettava.
Arvostan kauniita koiria, miellyttävää käsittelyä, ja hyvää urheiluhenkeä.
Odotan innolla, että pääsen arvostelemaan erikoisnäyttelyynne ja näkemään rakkaan rotumme kauniit yksilöt.
Esittelyssä Taina Nygård
Valmistuin ulkomuototuomariksi vuonna 1999, ensimmäisenä rotunani kakkosryhmän landseer. Sitä seurasi toinen kotoamme löytyvä rotu, bernhardinkoira. Olen laajentanut kovin hitaasti uusiin rotuihin ja ryhmiin, syynä ehkä liiallinen perfektionismi ja totta puhuen välillä on ollut motivaation puutettakin. Kakkosryhmästä minulla on valmiina vasta parikymmentä rotua, lisäksi minulla on oikeudet ryhmän FCI 6 kaikille roduille. Vertailun vuoksi; omalta kurssiltani ja seuraavaltakin on valmistunut jo useita all-roundereita, minä vain kahlaan yhä parissa ryhmässä… Vajaa kymmenen vuotta sitten sain laajennusoikeudet FCI-ryhmiin 1 ja 9 jolloin kävin useissa erikoiskoulutuksissa ja tein joitain harjoitteluja, mutta vasta viime vuonna sain jotain aikaan. Loppuvuonna 2022 onnistuin saamaan arvosteluoikeudet chihuille ja cavaliereille. Kiitos patistelusta tuomarikollega Kirsti Määttäselle!
Kasvoin koiraperheessä, lapsuudenkodissani oli jos jonkinlaisia
koiria bullmastiffista suomenajokoiriin ja terriereihin, pentueita oli silloin tällöin. Tällä hetkellä kotoani löytyy pari landseeria ja yksi sealyhaminterrieri, molemmat rodut ovat kulkeneet rinnallani varhaisteinistä saakka. Olen kasvattanut kennelnimellä Washakie noita rotuja sekä yhden pentueen suomenpystykorvia ja petit basset griffon vendeenejä. Lansuista olen saanut Vuolasvirta-palkinnon vuonna 2000. Mieheni on kasvattanut cavalier kingcharlesinspanieleita sekä bernhardilaisia, viimemainittuja meillä on yhä yksi. Lisäksi minulla on yhteisomistuksessa tyttäreni kanssa pari welsh corgi cardigania.
Chihuahuat tulivat minulle ensi kertaa tutuiksi 80-luvun alussa, kun olin kesän kenneltyttönä Ruotsissa Curt Ginmanin luona. Hänellä oli mm. voittoisat lyhytkarvaiset Apoco Deodar Complice ja Yetagen Yamany. Aluksi vierastin pikkuruisia koiria, koska olin tottunut tukevampitekoisiin, mutta äkkiäkös rotu hurmasi minut olemuksellaan. Etenkin, kun ihastuttava veteraaninarttu (jonka nimeä en valitettavasti muista) nukkui vieressäni yöt ja käveli päivisin perässäni. Seuraava kosketus rotuun tuli kymmenisen vuotta myöhemmin, kun sisarellani oli kaksi lyhytkarvaista ja yksi pitkäkarvainen Pirkko Salon Harlekino-kennelistä. Pidettiinpä tuolloin kotona Valkealassa chihujen kesäpäiväkin, jossa kunnostauduin tekemällä lohisoppaa lounaaksi. Siellä oli luonnetestikin, mahtoiko olla ensimmäisiä kertoja, mutta se taisi olla epävirallisena. Leirillä pidetyn club show’n tuomariksi oli kutsuttu tuolloin rotua vasta opiskeleva Marja Talvitie. Hän kertoi minulle jokin aika sitten ihastuneensa rotuun juuri siellä – ja mikäs rotu hänellä nykyään onkaan?!
Minusta chihuahualle tärkeintä on sen tyyppi ja olemus, koiran on kannettava itsensä ryhdikkäästi ja sitä tärkeää chihun asennetta tulee vaatia ja vaalia. Hyvärakenteinen koira liikkuu terveellä tavalla ja kaiken kruunaa oikeanmallinen, mutta liioittelematon pää. Kehässä joutuu todennäköisesti punnitsemaan myös terveysnäkökohtia, senkin suhteen yritän tehdä parhaani. Arvostan pohjoismaalaisia näyttelyitä siitä, että meillä on laatuarvostelu. Se antaa koiranomistajille ja -kasvattajille paljon enemmän kuin pelkkä kilpailuarvostelu, jonka vuoksi meillä onkin hyvin asiantunteva yleisö kehän laidalla. Yleensä eivät kaikki kehän koirat ole erinomaisia, eikä se palvelekaan harrastustamme, jos tasoerot eivät ilmene laatupalkinnoista. Suomalaiset onneksi yleensä muistavat, että chihuahuat ovat oikeita koiria, eivätkä koristeita. Mutta kyllä monella pikkukoirilla saisi olla parempi lihaskunto. Tosin löysyys ja lihaksettomuus alkaa näkyä hyvin monissa koirissa, roturyhmään katsomatta. En toki odota ratajuoksua harrastavan vinttikoiran muskeleita, mutta esim. löllöt ja litteät reidet kertovat, ettei koira paljoa liikuntaa saa. Ja koirahan on luotu liikkumaan, etenkin eloisat pikkukoirat jaksavat paljon enemmän kuin mitä moni uskoo. Sitä paitsi usealla koiralla etuliikkeet paranisivat kunnollisen lihaksiston myötä.
Tulee olemaan hyvin kiinnostavaa ja jännittävää päästä arvostelemaan rotuanne ensi kertaa ja odotan innolla syksyn arvostelutehtävää. Pitäkää hyvää huolta ”suurista” pienistä koiristanne!
 |